Uintiajatuksia sisällön jäsentämisestä

Järvessä oli edelleen lämmintä. Kotijärvestä kotisaunaan. Luonnossa ajatus liitää. Mietin tuon UE1 kurssin sisällön rakenteellisia ongelmia opiskelijan kannalta. Siinä on kaksi kokonaisuutta: toisaalta uskontotieteen näkökulma ilmiöön nimeltä uskonto ja toisaalta raamatuntutkimuksen näkökulma kristinuskon pyhään kirjaan, Raamattuun.

Edellinen, siis uskontotiede, on humanistinen tiede ja lähestyy tutkimuskohdettaan hyvin monitieteisesti (kohteena kaikki uskonnolliset ilmiöt). Helsingin yliopistossa uskontotieteen laitos toimii sekä humanistisen että teologisen tiedekunnan alaisuudessa. Opiskelijoita on molemmista. Eksegetiikka on yksiselitteisesti teologinen tutkimusala ja eksegetiikan laitos toimii teologisen tiedekunnan alaisuudessa (hienot verkkosivut, paljon kiinnostavaa verkkoaineistoa, huippututkimusyksikkö). Tutkimuskohteena on Raamattu. (Muuten: monet toimittajatkin osaavat kirjoittaa isolla Seitsemän veljestä mutta Raamattu menee pienellä... kannaottoa vai kielitaidottomuutta?)

Laitan rakenneasian muhimaan. Miten liittää nämä kaksi luontevasti yhteen. Tosin ongelma ei ole nyt ollenkaan sellainen kuin meillä UEA1 kurssilla aiemmin. Silloin ops sisälsi aikuislukion ainoalla pakollisella uskonnon kurssilla päivälukioitten kaikki kolme pakollista kurssia: Riitit, myytit ja Raamattu + kirkkohistoria + etiikka. Ja sen kun vetää etäopiskelijoille läpi kolmella lähiopetuksella ja monisteilla... voi äiti ;-)

Keskustelua pioneerienon kanssa

Eno Asko, atk-taituri 60-luvulta lähtien luki alla olevia merkintöjäni ja kysyi:

> Luin ajatuksiasi. Ymmärränkö oikein,
> että tämä on ikäänkuin taustaa, kun varsinainen
> oppimateriaali on PP-sivuina?

Vastasin:

Kyllä ymmärsit ihan oikein. Verkkomateriaali (kuten PP-sivut) sinällään on vasta yhdensuuntaista informaationvälitystä opettajalta opiskelijoille (informaation siirtoa). Tavoite on rakentaa oppimisprosessi verkkoon > sen tukeminen > siihen liittyvät sopivat projektitehtävät tai tehtäväaihiot (joissa kiteytyy jokin ratkaiseva osa kokonaisuutta) ja niiden ajoittaminen oikeisiin vaiheisiin oppimisprosessia > ajattelemaan opettaminen on tärkeä tavoite, kokonaisuuden jäsentäminen toinen >> siis ei sirpaletietoa vaan omaksi omaksuttua, itse ajattelemalla ja mieltämällä; katsomusaine ei varsinkaan voi sisältönsä puolesta olla ulkoa omaksuttavaa.

By the way: Asko kirjoitti kauppiksen viikkotiedotteessa verkkopedagogiikan rantautumisesta korkeakouluun vuonna 1998 hauskan visionäärisesti (ja vielä puhutaan samoista asioista...).

Kuusela Com

Juha Kuuselan nettipäiväkirja kertoo verkkopadagogin työelämästä ja löydöistä. Hyviä vinkkejä jakoon. Tämän viestin lähetin muuten suoraan selaimelta Juhan sivua tutkiessani, Googlen työkalurivin Blog This painkkeella (Google omistaa Bogger.comin). Kätevää ja helppoa.

Persoona verkkoon

Verkko-oppimateriaalin laatimisessa pitää olla jotain kutkuttavaa, jotain hauskaa, jotain kivaa. Tekijän fiilis välittyy tekstiin. Verkkotekstin pitää olla persoonallista. Siinä pitää olla sisäistä dialogia. Se on yksinopiskelevalle kaveri, joka juttelee, kertoo, kylvää ajatussiemeniä ja tökkii aivoja. Avoimen yliopiston Meri Karjalainen sanoi eLearning-seminaarissa kesäkuussa, että he oikein vasiten muistuttavat verkko-opettajille: olkaa persoonia. Ei tietysti tarkoita äärilaitaa. Vaan tarkoittaa sitä, että tekstistä puuttuvat kaikki ne luokkatilassa vaikuttavat elementit, joilla opettaja ilman sanoja kertoo itsestään. Verkossa se on sanottava sanojen avulla. Lyhyesti.

Verkko-opettaminen ja ajankäyttö

Tuli mieleen usein esitetty kysymys: Miten paljon aikaa menee? Opetuksen siirtäminen edes osittain verkkoon vie aikaa. Mutta ajankäyttö ei ole aina sitä, miten sen ensisijaisesti laskee. Verkkomateriaalia tehdessäni joudun suunnittelemaan enemmän, saan ohjata enemmän ja pääsen opettamaan vähemmän: huomaahan sen aikuislukion tuntimäärästä, joka on muutenkin 1/3 vähemmän kuin päivälukiossa - etälukiossa lähiopetusta 3x70 min/kurssi. Ajankäyttö menee aivan toisin.

Kerran digitaaliseen muotoon talletettu aineisto on nopeasti uudelleenmuokattavissa. Verkossa oleva materiaali on myös saatavilla kaikkialla, missä verkko on avoinna. Useamman kerran kotiin jääneet monisteet olen saanut omilta verkkosivuiltani koululla, jonne kotoani on matkaa 60 kilometriä. Eikä tarvitse käyttää aikaa vanhojen prujujen etsimiseen, kun kaikki on siististi kansioissa koneella (ja varmuuskopiona levyillä).

Minä olen aika vakavasti sitä mieltä, että jos on kovin sidottu pieniin lapsiin tai muihin tärkeisiin hoivattaviin, ei kannata kovin kunnianhimoisesti sukeltaa verkkoihin. Ja mitä vastentahtoisempaa verkko-opettaminen on, sitä hitaammin se sujuu. Jonkinlainen into pitää olla. Alussa menee varmasti rutkasti omaa vapaa-aikaa. Mutta verkkotaitoisilla opettajilla on toisaalta niin paljon kysyntää (todistaa myös Juha Kuuselan verkkopäiväkirja 29.4.2004), että kannattaa ajatella ajankäyttö ammattitaidon kasvattamisena, siis oppimisena ja pätevöitymisenä.

Ajankäyttö on myös suhteellista: yrittäjämieheni lähti aamuviideltä töihin ja palaa varmaan seuraavan vuorokauden puolella, naapurin karjatilalliset polkevat usvaa Valmetin putkeen aamusta iltaan pyhän aren, että saavat toisen säilörehusadon katon alle - jälkimmäisillä on sentään 7-päiväisen työviikon vastapainoksi 24 päivää vuosilomaa (jos ei satu lehmä poikimaan).

Luuranko peda.nettiin

Pari... eikun kolme tuntia vierähti. Joskus tuhlaan tavattoman paljon aikaa materiaalin visuaalisen ilmeen löytämiseen. Nytkin yli puolet ajasta kului PowerPoint-taustan muotoiluun sekä peda.net-sivujen ilmeen luomiseen. Tein ensimmäisen lähiopetuksen oppitunnin kalvopohjat, laitoin ne peda.netiin, laitoin sinne myös linkkikokoelman alun. Tästä se lähtee. Nyt James Herriotin kanssa aamuteetä siemailemaan. (Olen 20 vuotta viettänyt possujen parissa, ihan kaiholla katselee eläinlääkärielämää...)

Luurangon luominnen

Hieno aamunsaratus. Kesän ärsyttävin itikka herätti ennen kuutta. Koska mieltä kutitti uuden kurssin luonnostelu, tapojeni vastaisesti nousin ylös. Alitajunnalta tilaaminen toimii aina hyvin. Usein unessa tai lenkillä tai jotain tylsää puuhatessa alkaa hahmottua mielen luonnoksia. Kuuntelen taas samaa levyä. Musiikki virittää. Tarvitsen maiseman. Katselen ikkunoista, toisesta peltoa ja metsää (auringonlaskuun), toisesta järvelle (auringonnousuun). Koululla en kykene juurikaan tuottamaan. Maisema puuttuu. Häly on usein ärsyttävä. Ympäristöllä on Suuri Väli. Tri Kosken Banappelsiini paljastaa monta hyvää tapaa luovan mielen ruokkimiseen ja virittämiseen, vaikka vähän turhan reseptimäisesti paasaava kirja onkin. Jumimielille suosittelen.

Ensin hahmotan koko kurssin opsin pohjalta teemoina. Etäkurssi ja lähiopetus kulkevat rinnan. Lähiopetusta on noin 14 kertaa. Etäopetusta 3 kertaa. Tunnit 70 minuuttia. Tarvitsen 14 teemaa, jotka jakautuvat kolmeen ryhmään. Jokaisella lähiopetuskerralla (= 1 teema) näytän 6 PowerPoint-kalvoa. Näistä syntyy rytmi. Teen ensin kalvot opsin mukaan. Samalla hahmotan sisällön itselleni.

Sitten alan miettimään opiskeluprosessia. Mistä opiskelija lähtee liikkeelle. Mistä motivaatio? Miten aktivoida ajattelu alusta lähtien? Koko kurssin orientaatioperusta? Orientaatioperusta teemoittain: tunneilla se kehkeytyy ja syntyy usein piirtäen taululle (mindmap) keskustelussa tai jostakin alkuvirikkeestä (lehtijuttu, sarjakuva, väite). Verkossa sama ei toimi. Miten sitten? Minä en saa antaa liian valmiita juttuja. Pitää syntyä tilaa omalle ajattelulle. Kirjasta tulee valmista tekstiä. Kalvopohjat kiteyttävät sitä - niissäkin pitää olla kysymyksiä. Tämä kirkastuu vähitellen.

Aloitan kalvopohjista.