keskiviikkona, elokuuta 11

Sisällön jäsentäminen haasteena

Ajelin juuri kotiin töistä (oikeasti vielä laskeutumisaikaa jäljellä pari viikkoa). Autossa on melkein yhtä hyvä miettiä kuin järvellä tai mökillä merenrantasilokalliolla. Edellisen päiväkirjamerkinnän lopussa valittelin, että voi äiti, mikä tuska opettaa etäläisille lukion kolmen kurssin sisältöjä yhdellä kurssilla. Jäi sanomatta, että se autuus on vielä edessä tänä syksynä. Vanha ops voimassa. Pedagoginen haaste ettei menisi silpuksi ja behaviorismiksi.

Maalaismaiseman vieriessä ohi ikkunoiden kehittelin ratkaisua. Viikonloppuna luin Yrjö Engeströmin klassikon: Perustietoa opetuksesta 8 vuoden tauon jälkeen. Suosittelen. Vankka perustus oppimisen psykologiassa (kognitiivisen psy.). Toinen vankka perusteos oppimisen psykologiaan kotimaan kielellä on Hakkarainen&Lonka&Lipponen: Tutkiva oppiminen (uusi painos tänä v.). Otin siis oppimisen näkökulmaa. Miten tämän kurssin voi oppia; varsinkin "voi äiti!" sisältöisenä. Millaisia ajattelun apuvälineitä? Millaista aivotyöskentelyä? Liika sisältö johtaa herkästi pinnallisiin menetelmiin.

Keksin ajomatkan aikana pari juonta. Sidon kirkkohistorian UE1:een niin, että tutkimme kristillisen kirkon kehitystä Raamatun kautta (Raamattu UE1:n sisältö) eli Raamatun vaikutushistoria: VT luo pohjan: Israel: valittu kansa; messiasodotus > alkuseurakunta (Jeesus-liikkeestä lähetystyöhän ja itsenäisiin seurakuntiin): miksi tekstejä syntyi, tekstien/kirjeiden rooli alkuseurakunnan kehittymisessä: teologian synty (harhaopit mm. gnostilaisuus vs. oikea oppi > tekstikritiikki); apologeetat > kirkolliskokoukset ja UT:n kaanon: Raamattu auktoriteettina (jopa vallan välikappaleena: Rooman Paavin asema); idän ja lännen kirkkojen oppiriidat ja ero > Raamattu keskiajan maailmassa: latinan kieli, skolastiikka, kenen maa sen uskonto; Raamattu ja ristiretket > uskonpuhdistus: kansankielinen Raamattu; moderni raamatuntutkimus (hermeneutiikka: tulkinta kontekstiin,myös kulttuurihistorialliseen); yksilön uskonvalinta > renessanssi ja valistus: ad fonds(raamatunkäännösten ongelmat) > uuden ajan haaste fundamentalistiselle raamattunäkemykselle > vapautuksen teologia ja Raamattu; eksistentialistinen ja feministinen raamatuntuntulkinta > Suomen ev.lut. kirkko + herätysliikkeet + yhdistykset yms. eriseuraiset: raamatuntulkinnan erot > ekumenia: yksi Raamattu + yksi kirkko/läheinen yhteistyö Uskontotieteen peruskäsitteillä taas saa luotua vallan hyvän tulkintakehyksen raamatunluentaan eri aikoina eri kulttuureissa: maailmankuvat, uskomukset, kulttuurit.

Ja etiikan sidon sekä uskontotieteeseen että eksegetiikkaan kultaisen säännön ja rakkauden kaksoin(kolmois)käskyn näkökulmalla.

Jätän edelleen hautumaan didaktiset ratkaisut. Raamatun vaikutushistoriasta saa ihan selkeästi hyvän tutkivan oppimisen projektin. Etiikasta taas voisi laatia henkilökohtaisen, pohtivan ajattelupähkinän. Siihen sopisi dialogi hyvin, mutta meillä on todella niukasti aikaa... joo, laitan dialogin vapaaehtoiseksi plus-jutuksi.

Olen koko 3-vuotisen opettajaurani ajan harrastanut plustehtäviä. Siis sitä, että opiskelijat saavat aina halutessaan tehdä vapaaehtoisesti ylimääräisiä tehtäviä. Ja aina löytyy halua. Yritän antaa laajemman tilaisuuden opiskella asiaa ja mahdollisimman monimuotoisilla tavoilla, vaikka piirtämällä, kirjoittamalla runoja tai valokuvaamalla. Aivan UPEITA töitä ovat tehneet. Usein myös niin, että palauttavat sähköisessä muodossa ja vastaan kommentoiden.

Kun tulin 20 vuoden taon jälkeen lukioon, olin yhdestä asiasta TOSI järkyttynyt. Siitä, miten värit edelleen puuttuvat opetuksesta. Paitsi jos opettaja itse harrastaa ja kustantaa (värikopiokoneet vasta nyt tulevat käyttöön, ei mitään askarteluvälineitä yms.). Moni synesteetikko tietää, mistä puhun ja matematiikkaa kuva-ajatellen hahmottava varmaan myös. En omana kouluaikanani käsittänyt, miksi kuvaamataitoa ja matematiikkaa ei ikinä opetettu samoilla tunneilla. No, tää on sit eri stoori...

Ei kommentteja: