keskiviikkona, elokuuta 11
Community Learning Resource - Webquests
Webquest: Tätähän oli aivan pakko kokeilla!!! Aikuisten yhteisökasvatusprojektin tuottama uskomaton eLearning Toolkit. Tälläpä teen UE1-kurssin tutkivan oppimisen osuuden Raamatun vaikutushistoriasta. Mutta ensin laitan opo-kurssille erään verkkotehtävän, jonka tuloksia voimme sitten hyödyntää verkko-opoprojektissa. Kiitoksia webmaailman Linuksit ;)
Verkko-opeksi oppiminen
Olin tänään työpäivän Opit-rehtori-infossa. Oma roolini oli kertoa opettajan kokemuksia. Opit on siis WSOY:n tuottama sähköisen oppimisen palvelukokonaisuus, johon kuuluu sekä oppimisympäristö, sähköistä oppimateriaalia että tekninen tuki ja koulutus yms. palvelut. Olen opettanut Opit-ympäristössä syksystä 2002 alkaen ja ollut sisällöntuottaja 2003 alkaen.
Sanoin, että opettaja oppii hallitsemaan verkkovälinettä sisällöntuotannon kautta, että ne ovat kuin saman langan säikeitä. Toki voi viedä oppilaat atk-luokkaan ja antaa linkin: tehkää tämä harjoitus/tehtävä. Eli valmiisiin sisältöihin pääsee käsiksi ilman kovin suurta välinehallintaa. Mutta en kykene kuvittelemaan verkko-opettajaksi oppimista ilman, että opettaa verkossa. Voiko teoriassa oppia ajamaan polkupyörää?
Siihen kommentoitiin, että näin sanoo monta vuotta kokenut...
Totta, mutta. Aloitin opehommat 2001. En osannut silloin tehdä verkossa muuta kuin surffata ja lukea sähköpostin. Dossista siirryin Windowsiin 1999 (aloitin atk-ajan 1992). Ennen vuotta 1999 en osanut edes sähköpostia lukea. Menin kurssille. Kokeilin. Luin. Kokeilin. Varmasti ekat oppilaani 2001 nauroivat parranhaiveniinsa, kun sanoin, että sitten toivon saavani tätä opetusta verkkoon. Hyvä että sain kalvoja aikaan, kun nollasta aloitin. Omat verkkokokemukseni opiskelussakin olivat tyssänneet AINA lopettamiseen. Kuusi lupaavaa alkua, mutta että oli yksinäistä, tylsää, hankalaa ja ankeaa...
En ollut vakinainen opettaja enkä saanut työnantajan kautta koulutusta. Kokeilin itsekseni. Ekat sivut olivat aika himmeitä... Muistan, kun Koskelan Niko kommentoi, että visuaalinen ilme voisi olla vähän innostavampi. Wordilla tehty. (Koodinikkarit tietävät, miltä hytml näyttää...). Tallessa edelleen kotisivujen arkkeologisina aarteina.
Sitten jääräpääkorpela (meijjän sukupiirre) seuraavana lukuvuonna opiskeli sekä virtuaaliyliopistossa tvt 15 ov että Mediakasvatuskeskuksessa mediakasvatusta 15 ov, lähinnä etänä sekin. Ja tee-se-itse-menetelmää.
Mammani sanoi aikoinaan (v. 1969), että sitä oppii, mitä haluaa. Hän opetteli kutomaan damastia, siis moniniitistä pöytäliinakangasta, mikä olisi hyvää aivotoiminnan harjoitusta kelle vain. Hän opetteli myös hyöty- ja koristekasvien kasvattamista. 1920-luvulla. Oppiminen ei ole myöskään iästä kiinni (ulkomuisti on ainut, joka heikkenee iän myötä... ja sitten yli 70-v hidastuu muukin oppiminen: siis hi-das-tuu). Minä en osaa verkkojuttuja siksi, että olen nuori, koska en ole (vm 62). Vaan siksi, että olen kokeillut, erehtynyt, kulkenut harhaan, epäonnistunut, löytänyt, oivaltanut, soveltanut, tuskaillut.
Ja se virtuaaliyliopiston 15 ov oli hyvä. Vaikka sisälsi paljon tuskaa ja kostruktivismin suohon eksymistä. Joka sekin on sitten ihan oma lukunsa.
Luulen, että maisema- ja kuva/väriajattelulla on jotain tekemistä sen kanssa, että opin lähes kaikki verkkojutut yhdellä tekemällä. Mutta muuten, ei verkko-opeksi oppimisessa ole muuta taikaa ja vitsiä kuin, että siihen oppii opettamalla verkossa. Pitää olla ideaa ja pedagoginen merkitys sillä, mitä verkossa tehdään. Sitä voi kuvitella vaikka reikien poraamiseksi luokkahuoneen sisäseinään. Uutta tilaa. Väkisin ja pakosta ei kenenkään pitäisi verkkoon joutua. Maailmassa tulee sallia edelleen myös vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää. Mutta onhan verkossa välillä niin niin hauskaa. Ja se, että täältä maan korvesta voi toimittaa asioitaan ilman bensalaskuja ja ajankulua. Kätevää.
Sanoin, että opettaja oppii hallitsemaan verkkovälinettä sisällöntuotannon kautta, että ne ovat kuin saman langan säikeitä. Toki voi viedä oppilaat atk-luokkaan ja antaa linkin: tehkää tämä harjoitus/tehtävä. Eli valmiisiin sisältöihin pääsee käsiksi ilman kovin suurta välinehallintaa. Mutta en kykene kuvittelemaan verkko-opettajaksi oppimista ilman, että opettaa verkossa. Voiko teoriassa oppia ajamaan polkupyörää?
Siihen kommentoitiin, että näin sanoo monta vuotta kokenut...
Totta, mutta. Aloitin opehommat 2001. En osannut silloin tehdä verkossa muuta kuin surffata ja lukea sähköpostin. Dossista siirryin Windowsiin 1999 (aloitin atk-ajan 1992). Ennen vuotta 1999 en osanut edes sähköpostia lukea. Menin kurssille. Kokeilin. Luin. Kokeilin. Varmasti ekat oppilaani 2001 nauroivat parranhaiveniinsa, kun sanoin, että sitten toivon saavani tätä opetusta verkkoon. Hyvä että sain kalvoja aikaan, kun nollasta aloitin. Omat verkkokokemukseni opiskelussakin olivat tyssänneet AINA lopettamiseen. Kuusi lupaavaa alkua, mutta että oli yksinäistä, tylsää, hankalaa ja ankeaa...
En ollut vakinainen opettaja enkä saanut työnantajan kautta koulutusta. Kokeilin itsekseni. Ekat sivut olivat aika himmeitä... Muistan, kun Koskelan Niko kommentoi, että visuaalinen ilme voisi olla vähän innostavampi. Wordilla tehty. (Koodinikkarit tietävät, miltä hytml näyttää...). Tallessa edelleen kotisivujen arkkeologisina aarteina.
Sitten jääräpääkorpela (meijjän sukupiirre) seuraavana lukuvuonna opiskeli sekä virtuaaliyliopistossa tvt 15 ov että Mediakasvatuskeskuksessa mediakasvatusta 15 ov, lähinnä etänä sekin. Ja tee-se-itse-menetelmää.
Mammani sanoi aikoinaan (v. 1969), että sitä oppii, mitä haluaa. Hän opetteli kutomaan damastia, siis moniniitistä pöytäliinakangasta, mikä olisi hyvää aivotoiminnan harjoitusta kelle vain. Hän opetteli myös hyöty- ja koristekasvien kasvattamista. 1920-luvulla. Oppiminen ei ole myöskään iästä kiinni (ulkomuisti on ainut, joka heikkenee iän myötä... ja sitten yli 70-v hidastuu muukin oppiminen: siis hi-das-tuu). Minä en osaa verkkojuttuja siksi, että olen nuori, koska en ole (vm 62). Vaan siksi, että olen kokeillut, erehtynyt, kulkenut harhaan, epäonnistunut, löytänyt, oivaltanut, soveltanut, tuskaillut.
Ja se virtuaaliyliopiston 15 ov oli hyvä. Vaikka sisälsi paljon tuskaa ja kostruktivismin suohon eksymistä. Joka sekin on sitten ihan oma lukunsa.
Luulen, että maisema- ja kuva/väriajattelulla on jotain tekemistä sen kanssa, että opin lähes kaikki verkkojutut yhdellä tekemällä. Mutta muuten, ei verkko-opeksi oppimisessa ole muuta taikaa ja vitsiä kuin, että siihen oppii opettamalla verkossa. Pitää olla ideaa ja pedagoginen merkitys sillä, mitä verkossa tehdään. Sitä voi kuvitella vaikka reikien poraamiseksi luokkahuoneen sisäseinään. Uutta tilaa. Väkisin ja pakosta ei kenenkään pitäisi verkkoon joutua. Maailmassa tulee sallia edelleen myös vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää. Mutta onhan verkossa välillä niin niin hauskaa. Ja se, että täältä maan korvesta voi toimittaa asioitaan ilman bensalaskuja ja ajankulua. Kätevää.
Sisällön jäsentäminen haasteena
Ajelin juuri kotiin töistä (oikeasti vielä laskeutumisaikaa jäljellä pari viikkoa). Autossa on melkein yhtä hyvä miettiä kuin järvellä tai mökillä merenrantasilokalliolla. Edellisen päiväkirjamerkinnän lopussa valittelin, että voi äiti, mikä tuska opettaa etäläisille lukion kolmen kurssin sisältöjä yhdellä kurssilla. Jäi sanomatta, että se autuus on vielä edessä tänä syksynä. Vanha ops voimassa. Pedagoginen haaste ettei menisi silpuksi ja behaviorismiksi.
Maalaismaiseman vieriessä ohi ikkunoiden kehittelin ratkaisua. Viikonloppuna luin Yrjö Engeströmin klassikon: Perustietoa opetuksesta 8 vuoden tauon jälkeen. Suosittelen. Vankka perustus oppimisen psykologiassa (kognitiivisen psy.). Toinen vankka perusteos oppimisen psykologiaan kotimaan kielellä on Hakkarainen&Lonka&Lipponen: Tutkiva oppiminen (uusi painos tänä v.). Otin siis oppimisen näkökulmaa. Miten tämän kurssin voi oppia; varsinkin "voi äiti!" sisältöisenä. Millaisia ajattelun apuvälineitä? Millaista aivotyöskentelyä? Liika sisältö johtaa herkästi pinnallisiin menetelmiin.
Keksin ajomatkan aikana pari juonta. Sidon kirkkohistorian UE1:een niin, että tutkimme kristillisen kirkon kehitystä Raamatun kautta (Raamattu UE1:n sisältö) eli Raamatun vaikutushistoria: VT luo pohjan: Israel: valittu kansa; messiasodotus > alkuseurakunta (Jeesus-liikkeestä lähetystyöhän ja itsenäisiin seurakuntiin): miksi tekstejä syntyi, tekstien/kirjeiden rooli alkuseurakunnan kehittymisessä: teologian synty (harhaopit mm. gnostilaisuus vs. oikea oppi > tekstikritiikki); apologeetat > kirkolliskokoukset ja UT:n kaanon: Raamattu auktoriteettina (jopa vallan välikappaleena: Rooman Paavin asema); idän ja lännen kirkkojen oppiriidat ja ero > Raamattu keskiajan maailmassa: latinan kieli, skolastiikka, kenen maa sen uskonto; Raamattu ja ristiretket > uskonpuhdistus: kansankielinen Raamattu; moderni raamatuntutkimus (hermeneutiikka: tulkinta kontekstiin,myös kulttuurihistorialliseen); yksilön uskonvalinta > renessanssi ja valistus: ad fonds(raamatunkäännösten ongelmat) > uuden ajan haaste fundamentalistiselle raamattunäkemykselle > vapautuksen teologia ja Raamattu; eksistentialistinen ja feministinen raamatuntuntulkinta > Suomen ev.lut. kirkko + herätysliikkeet + yhdistykset yms. eriseuraiset: raamatuntulkinnan erot > ekumenia: yksi Raamattu + yksi kirkko/läheinen yhteistyö Uskontotieteen peruskäsitteillä taas saa luotua vallan hyvän tulkintakehyksen raamatunluentaan eri aikoina eri kulttuureissa: maailmankuvat, uskomukset, kulttuurit.
Ja etiikan sidon sekä uskontotieteeseen että eksegetiikkaan kultaisen säännön ja rakkauden kaksoin(kolmois)käskyn näkökulmalla.
Jätän edelleen hautumaan didaktiset ratkaisut. Raamatun vaikutushistoriasta saa ihan selkeästi hyvän tutkivan oppimisen projektin. Etiikasta taas voisi laatia henkilökohtaisen, pohtivan ajattelupähkinän. Siihen sopisi dialogi hyvin, mutta meillä on todella niukasti aikaa... joo, laitan dialogin vapaaehtoiseksi plus-jutuksi.
Olen koko 3-vuotisen opettajaurani ajan harrastanut plustehtäviä. Siis sitä, että opiskelijat saavat aina halutessaan tehdä vapaaehtoisesti ylimääräisiä tehtäviä. Ja aina löytyy halua. Yritän antaa laajemman tilaisuuden opiskella asiaa ja mahdollisimman monimuotoisilla tavoilla, vaikka piirtämällä, kirjoittamalla runoja tai valokuvaamalla. Aivan UPEITA töitä ovat tehneet. Usein myös niin, että palauttavat sähköisessä muodossa ja vastaan kommentoiden.
Kun tulin 20 vuoden taon jälkeen lukioon, olin yhdestä asiasta TOSI järkyttynyt. Siitä, miten värit edelleen puuttuvat opetuksesta. Paitsi jos opettaja itse harrastaa ja kustantaa (värikopiokoneet vasta nyt tulevat käyttöön, ei mitään askarteluvälineitä yms.). Moni synesteetikko tietää, mistä puhun ja matematiikkaa kuva-ajatellen hahmottava varmaan myös. En omana kouluaikanani käsittänyt, miksi kuvaamataitoa ja matematiikkaa ei ikinä opetettu samoilla tunneilla. No, tää on sit eri stoori...
Maalaismaiseman vieriessä ohi ikkunoiden kehittelin ratkaisua. Viikonloppuna luin Yrjö Engeströmin klassikon: Perustietoa opetuksesta 8 vuoden tauon jälkeen. Suosittelen. Vankka perustus oppimisen psykologiassa (kognitiivisen psy.). Toinen vankka perusteos oppimisen psykologiaan kotimaan kielellä on Hakkarainen&Lonka&Lipponen: Tutkiva oppiminen (uusi painos tänä v.). Otin siis oppimisen näkökulmaa. Miten tämän kurssin voi oppia; varsinkin "voi äiti!" sisältöisenä. Millaisia ajattelun apuvälineitä? Millaista aivotyöskentelyä? Liika sisältö johtaa herkästi pinnallisiin menetelmiin.
Keksin ajomatkan aikana pari juonta. Sidon kirkkohistorian UE1:een niin, että tutkimme kristillisen kirkon kehitystä Raamatun kautta (Raamattu UE1:n sisältö) eli Raamatun vaikutushistoria: VT luo pohjan: Israel: valittu kansa; messiasodotus > alkuseurakunta (Jeesus-liikkeestä lähetystyöhän ja itsenäisiin seurakuntiin): miksi tekstejä syntyi, tekstien/kirjeiden rooli alkuseurakunnan kehittymisessä: teologian synty (harhaopit mm. gnostilaisuus vs. oikea oppi > tekstikritiikki); apologeetat > kirkolliskokoukset ja UT:n kaanon: Raamattu auktoriteettina (jopa vallan välikappaleena: Rooman Paavin asema); idän ja lännen kirkkojen oppiriidat ja ero > Raamattu keskiajan maailmassa: latinan kieli, skolastiikka, kenen maa sen uskonto; Raamattu ja ristiretket > uskonpuhdistus: kansankielinen Raamattu; moderni raamatuntutkimus (hermeneutiikka: tulkinta kontekstiin,myös kulttuurihistorialliseen); yksilön uskonvalinta > renessanssi ja valistus: ad fonds(raamatunkäännösten ongelmat) > uuden ajan haaste fundamentalistiselle raamattunäkemykselle > vapautuksen teologia ja Raamattu; eksistentialistinen ja feministinen raamatuntuntulkinta > Suomen ev.lut. kirkko + herätysliikkeet + yhdistykset yms. eriseuraiset: raamatuntulkinnan erot > ekumenia: yksi Raamattu + yksi kirkko/läheinen yhteistyö Uskontotieteen peruskäsitteillä taas saa luotua vallan hyvän tulkintakehyksen raamatunluentaan eri aikoina eri kulttuureissa: maailmankuvat, uskomukset, kulttuurit.
Ja etiikan sidon sekä uskontotieteeseen että eksegetiikkaan kultaisen säännön ja rakkauden kaksoin(kolmois)käskyn näkökulmalla.
Jätän edelleen hautumaan didaktiset ratkaisut. Raamatun vaikutushistoriasta saa ihan selkeästi hyvän tutkivan oppimisen projektin. Etiikasta taas voisi laatia henkilökohtaisen, pohtivan ajattelupähkinän. Siihen sopisi dialogi hyvin, mutta meillä on todella niukasti aikaa... joo, laitan dialogin vapaaehtoiseksi plus-jutuksi.
Olen koko 3-vuotisen opettajaurani ajan harrastanut plustehtäviä. Siis sitä, että opiskelijat saavat aina halutessaan tehdä vapaaehtoisesti ylimääräisiä tehtäviä. Ja aina löytyy halua. Yritän antaa laajemman tilaisuuden opiskella asiaa ja mahdollisimman monimuotoisilla tavoilla, vaikka piirtämällä, kirjoittamalla runoja tai valokuvaamalla. Aivan UPEITA töitä ovat tehneet. Usein myös niin, että palauttavat sähköisessä muodossa ja vastaan kommentoiden.
Kun tulin 20 vuoden taon jälkeen lukioon, olin yhdestä asiasta TOSI järkyttynyt. Siitä, miten värit edelleen puuttuvat opetuksesta. Paitsi jos opettaja itse harrastaa ja kustantaa (värikopiokoneet vasta nyt tulevat käyttöön, ei mitään askarteluvälineitä yms.). Moni synesteetikko tietää, mistä puhun ja matematiikkaa kuva-ajatellen hahmottava varmaan myös. En omana kouluaikanani käsittänyt, miksi kuvaamataitoa ja matematiikkaa ei ikinä opetettu samoilla tunneilla. No, tää on sit eri stoori...
tiistaina, elokuuta 10
Uintiajatuksia sisällön jäsentämisestä
Järvessä oli edelleen lämmintä. Kotijärvestä kotisaunaan. Luonnossa ajatus liitää. Mietin tuon UE1 kurssin sisällön rakenteellisia ongelmia opiskelijan kannalta. Siinä on kaksi kokonaisuutta: toisaalta uskontotieteen näkökulma ilmiöön nimeltä uskonto ja toisaalta raamatuntutkimuksen näkökulma kristinuskon pyhään kirjaan, Raamattuun.
Edellinen, siis uskontotiede, on humanistinen tiede ja lähestyy tutkimuskohdettaan hyvin monitieteisesti (kohteena kaikki uskonnolliset ilmiöt). Helsingin yliopistossa uskontotieteen laitos toimii sekä humanistisen että teologisen tiedekunnan alaisuudessa. Opiskelijoita on molemmista. Eksegetiikka on yksiselitteisesti teologinen tutkimusala ja eksegetiikan laitos toimii teologisen tiedekunnan alaisuudessa (hienot verkkosivut, paljon kiinnostavaa verkkoaineistoa, huippututkimusyksikkö). Tutkimuskohteena on Raamattu. (Muuten: monet toimittajatkin osaavat kirjoittaa isolla Seitsemän veljestä mutta Raamattu menee pienellä... kannaottoa vai kielitaidottomuutta?)
Laitan rakenneasian muhimaan. Miten liittää nämä kaksi luontevasti yhteen. Tosin ongelma ei ole nyt ollenkaan sellainen kuin meillä UEA1 kurssilla aiemmin. Silloin ops sisälsi aikuislukion ainoalla pakollisella uskonnon kurssilla päivälukioitten kaikki kolme pakollista kurssia: Riitit, myytit ja Raamattu + kirkkohistoria + etiikka. Ja sen kun vetää etäopiskelijoille läpi kolmella lähiopetuksella ja monisteilla... voi äiti ;-)
Edellinen, siis uskontotiede, on humanistinen tiede ja lähestyy tutkimuskohdettaan hyvin monitieteisesti (kohteena kaikki uskonnolliset ilmiöt). Helsingin yliopistossa uskontotieteen laitos toimii sekä humanistisen että teologisen tiedekunnan alaisuudessa. Opiskelijoita on molemmista. Eksegetiikka on yksiselitteisesti teologinen tutkimusala ja eksegetiikan laitos toimii teologisen tiedekunnan alaisuudessa (hienot verkkosivut, paljon kiinnostavaa verkkoaineistoa, huippututkimusyksikkö). Tutkimuskohteena on Raamattu. (Muuten: monet toimittajatkin osaavat kirjoittaa isolla Seitsemän veljestä mutta Raamattu menee pienellä... kannaottoa vai kielitaidottomuutta?)
Laitan rakenneasian muhimaan. Miten liittää nämä kaksi luontevasti yhteen. Tosin ongelma ei ole nyt ollenkaan sellainen kuin meillä UEA1 kurssilla aiemmin. Silloin ops sisälsi aikuislukion ainoalla pakollisella uskonnon kurssilla päivälukioitten kaikki kolme pakollista kurssia: Riitit, myytit ja Raamattu + kirkkohistoria + etiikka. Ja sen kun vetää etäopiskelijoille läpi kolmella lähiopetuksella ja monisteilla... voi äiti ;-)
Keskustelua pioneerienon kanssa
Eno Asko, atk-taituri 60-luvulta lähtien luki alla olevia merkintöjäni ja kysyi:
> Luin ajatuksiasi. Ymmärränkö oikein,
> että tämä on ikäänkuin taustaa, kun varsinainen
> oppimateriaali on PP-sivuina?
Vastasin:
Kyllä ymmärsit ihan oikein. Verkkomateriaali (kuten PP-sivut) sinällään on vasta yhdensuuntaista informaationvälitystä opettajalta opiskelijoille (informaation siirtoa). Tavoite on rakentaa oppimisprosessi verkkoon > sen tukeminen > siihen liittyvät sopivat projektitehtävät tai tehtäväaihiot (joissa kiteytyy jokin ratkaiseva osa kokonaisuutta) ja niiden ajoittaminen oikeisiin vaiheisiin oppimisprosessia > ajattelemaan opettaminen on tärkeä tavoite, kokonaisuuden jäsentäminen toinen >> siis ei sirpaletietoa vaan omaksi omaksuttua, itse ajattelemalla ja mieltämällä; katsomusaine ei varsinkaan voi sisältönsä puolesta olla ulkoa omaksuttavaa.
By the way: Asko kirjoitti kauppiksen viikkotiedotteessa verkkopedagogiikan rantautumisesta korkeakouluun vuonna 1998 hauskan visionäärisesti (ja vielä puhutaan samoista asioista...).
> Luin ajatuksiasi. Ymmärränkö oikein,
> että tämä on ikäänkuin taustaa, kun varsinainen
> oppimateriaali on PP-sivuina?
Vastasin:
Kyllä ymmärsit ihan oikein. Verkkomateriaali (kuten PP-sivut) sinällään on vasta yhdensuuntaista informaationvälitystä opettajalta opiskelijoille (informaation siirtoa). Tavoite on rakentaa oppimisprosessi verkkoon > sen tukeminen > siihen liittyvät sopivat projektitehtävät tai tehtäväaihiot (joissa kiteytyy jokin ratkaiseva osa kokonaisuutta) ja niiden ajoittaminen oikeisiin vaiheisiin oppimisprosessia > ajattelemaan opettaminen on tärkeä tavoite, kokonaisuuden jäsentäminen toinen >> siis ei sirpaletietoa vaan omaksi omaksuttua, itse ajattelemalla ja mieltämällä; katsomusaine ei varsinkaan voi sisältönsä puolesta olla ulkoa omaksuttavaa.
By the way: Asko kirjoitti kauppiksen viikkotiedotteessa verkkopedagogiikan rantautumisesta korkeakouluun vuonna 1998 hauskan visionäärisesti (ja vielä puhutaan samoista asioista...).
Kuusela Com
Juha Kuuselan nettipäiväkirja kertoo verkkopadagogin työelämästä ja löydöistä. Hyviä vinkkejä jakoon. Tämän viestin lähetin muuten suoraan selaimelta Juhan sivua tutkiessani, Googlen työkalurivin Blog This painkkeella (Google omistaa Bogger.comin). Kätevää ja helppoa.
Persoona verkkoon
Verkko-oppimateriaalin laatimisessa pitää olla jotain kutkuttavaa, jotain hauskaa, jotain kivaa. Tekijän fiilis välittyy tekstiin. Verkkotekstin pitää olla persoonallista. Siinä pitää olla sisäistä dialogia. Se on yksinopiskelevalle kaveri, joka juttelee, kertoo, kylvää ajatussiemeniä ja tökkii aivoja. Avoimen yliopiston Meri Karjalainen sanoi eLearning-seminaarissa kesäkuussa, että he oikein vasiten muistuttavat verkko-opettajille: olkaa persoonia. Ei tietysti tarkoita äärilaitaa. Vaan tarkoittaa sitä, että tekstistä puuttuvat kaikki ne luokkatilassa vaikuttavat elementit, joilla opettaja ilman sanoja kertoo itsestään. Verkossa se on sanottava sanojen avulla. Lyhyesti.
Verkko-opettaminen ja ajankäyttö
Tuli mieleen usein esitetty kysymys: Miten paljon aikaa menee? Opetuksen siirtäminen edes osittain verkkoon vie aikaa. Mutta ajankäyttö ei ole aina sitä, miten sen ensisijaisesti laskee. Verkkomateriaalia tehdessäni joudun suunnittelemaan enemmän, saan ohjata enemmän ja pääsen opettamaan vähemmän: huomaahan sen aikuislukion tuntimäärästä, joka on muutenkin 1/3 vähemmän kuin päivälukiossa - etälukiossa lähiopetusta 3x70 min/kurssi. Ajankäyttö menee aivan toisin.
Kerran digitaaliseen muotoon talletettu aineisto on nopeasti uudelleenmuokattavissa. Verkossa oleva materiaali on myös saatavilla kaikkialla, missä verkko on avoinna. Useamman kerran kotiin jääneet monisteet olen saanut omilta verkkosivuiltani koululla, jonne kotoani on matkaa 60 kilometriä. Eikä tarvitse käyttää aikaa vanhojen prujujen etsimiseen, kun kaikki on siististi kansioissa koneella (ja varmuuskopiona levyillä).
Minä olen aika vakavasti sitä mieltä, että jos on kovin sidottu pieniin lapsiin tai muihin tärkeisiin hoivattaviin, ei kannata kovin kunnianhimoisesti sukeltaa verkkoihin. Ja mitä vastentahtoisempaa verkko-opettaminen on, sitä hitaammin se sujuu. Jonkinlainen into pitää olla. Alussa menee varmasti rutkasti omaa vapaa-aikaa. Mutta verkkotaitoisilla opettajilla on toisaalta niin paljon kysyntää (todistaa myös Juha Kuuselan verkkopäiväkirja 29.4.2004), että kannattaa ajatella ajankäyttö ammattitaidon kasvattamisena, siis oppimisena ja pätevöitymisenä.
Ajankäyttö on myös suhteellista: yrittäjämieheni lähti aamuviideltä töihin ja palaa varmaan seuraavan vuorokauden puolella, naapurin karjatilalliset polkevat usvaa Valmetin putkeen aamusta iltaan pyhän aren, että saavat toisen säilörehusadon katon alle - jälkimmäisillä on sentään 7-päiväisen työviikon vastapainoksi 24 päivää vuosilomaa (jos ei satu lehmä poikimaan).
Kerran digitaaliseen muotoon talletettu aineisto on nopeasti uudelleenmuokattavissa. Verkossa oleva materiaali on myös saatavilla kaikkialla, missä verkko on avoinna. Useamman kerran kotiin jääneet monisteet olen saanut omilta verkkosivuiltani koululla, jonne kotoani on matkaa 60 kilometriä. Eikä tarvitse käyttää aikaa vanhojen prujujen etsimiseen, kun kaikki on siististi kansioissa koneella (ja varmuuskopiona levyillä).
Minä olen aika vakavasti sitä mieltä, että jos on kovin sidottu pieniin lapsiin tai muihin tärkeisiin hoivattaviin, ei kannata kovin kunnianhimoisesti sukeltaa verkkoihin. Ja mitä vastentahtoisempaa verkko-opettaminen on, sitä hitaammin se sujuu. Jonkinlainen into pitää olla. Alussa menee varmasti rutkasti omaa vapaa-aikaa. Mutta verkkotaitoisilla opettajilla on toisaalta niin paljon kysyntää (todistaa myös Juha Kuuselan verkkopäiväkirja 29.4.2004), että kannattaa ajatella ajankäyttö ammattitaidon kasvattamisena, siis oppimisena ja pätevöitymisenä.
Ajankäyttö on myös suhteellista: yrittäjämieheni lähti aamuviideltä töihin ja palaa varmaan seuraavan vuorokauden puolella, naapurin karjatilalliset polkevat usvaa Valmetin putkeen aamusta iltaan pyhän aren, että saavat toisen säilörehusadon katon alle - jälkimmäisillä on sentään 7-päiväisen työviikon vastapainoksi 24 päivää vuosilomaa (jos ei satu lehmä poikimaan).
Luuranko peda.nettiin
Pari... eikun kolme tuntia vierähti. Joskus tuhlaan tavattoman paljon aikaa materiaalin visuaalisen ilmeen löytämiseen. Nytkin yli puolet ajasta kului PowerPoint-taustan muotoiluun sekä peda.net-sivujen ilmeen luomiseen. Tein ensimmäisen lähiopetuksen oppitunnin kalvopohjat, laitoin ne peda.netiin, laitoin sinne myös linkkikokoelman alun. Tästä se lähtee. Nyt James Herriotin kanssa aamuteetä siemailemaan. (Olen 20 vuotta viettänyt possujen parissa, ihan kaiholla katselee eläinlääkärielämää...)
Luurangon luominnen
Hieno aamunsaratus. Kesän ärsyttävin itikka herätti ennen kuutta. Koska mieltä kutitti uuden kurssin luonnostelu, tapojeni vastaisesti nousin ylös. Alitajunnalta tilaaminen toimii aina hyvin. Usein unessa tai lenkillä tai jotain tylsää puuhatessa alkaa hahmottua mielen luonnoksia. Kuuntelen taas samaa levyä. Musiikki virittää. Tarvitsen maiseman. Katselen ikkunoista, toisesta peltoa ja metsää (auringonlaskuun), toisesta järvelle (auringonnousuun). Koululla en kykene juurikaan tuottamaan. Maisema puuttuu. Häly on usein ärsyttävä. Ympäristöllä on Suuri Väli. Tri Kosken Banappelsiini paljastaa monta hyvää tapaa luovan mielen ruokkimiseen ja virittämiseen, vaikka vähän turhan reseptimäisesti paasaava kirja onkin. Jumimielille suosittelen.
Ensin hahmotan koko kurssin opsin pohjalta teemoina. Etäkurssi ja lähiopetus kulkevat rinnan. Lähiopetusta on noin 14 kertaa. Etäopetusta 3 kertaa. Tunnit 70 minuuttia. Tarvitsen 14 teemaa, jotka jakautuvat kolmeen ryhmään. Jokaisella lähiopetuskerralla (= 1 teema) näytän 6 PowerPoint-kalvoa. Näistä syntyy rytmi. Teen ensin kalvot opsin mukaan. Samalla hahmotan sisällön itselleni.
Sitten alan miettimään opiskeluprosessia. Mistä opiskelija lähtee liikkeelle. Mistä motivaatio? Miten aktivoida ajattelu alusta lähtien? Koko kurssin orientaatioperusta? Orientaatioperusta teemoittain: tunneilla se kehkeytyy ja syntyy usein piirtäen taululle (mindmap) keskustelussa tai jostakin alkuvirikkeestä (lehtijuttu, sarjakuva, väite). Verkossa sama ei toimi. Miten sitten? Minä en saa antaa liian valmiita juttuja. Pitää syntyä tilaa omalle ajattelulle. Kirjasta tulee valmista tekstiä. Kalvopohjat kiteyttävät sitä - niissäkin pitää olla kysymyksiä. Tämä kirkastuu vähitellen.
Aloitan kalvopohjista.
Ensin hahmotan koko kurssin opsin pohjalta teemoina. Etäkurssi ja lähiopetus kulkevat rinnan. Lähiopetusta on noin 14 kertaa. Etäopetusta 3 kertaa. Tunnit 70 minuuttia. Tarvitsen 14 teemaa, jotka jakautuvat kolmeen ryhmään. Jokaisella lähiopetuskerralla (= 1 teema) näytän 6 PowerPoint-kalvoa. Näistä syntyy rytmi. Teen ensin kalvot opsin mukaan. Samalla hahmotan sisällön itselleni.
Sitten alan miettimään opiskeluprosessia. Mistä opiskelija lähtee liikkeelle. Mistä motivaatio? Miten aktivoida ajattelu alusta lähtien? Koko kurssin orientaatioperusta? Orientaatioperusta teemoittain: tunneilla se kehkeytyy ja syntyy usein piirtäen taululle (mindmap) keskustelussa tai jostakin alkuvirikkeestä (lehtijuttu, sarjakuva, väite). Verkossa sama ei toimi. Miten sitten? Minä en saa antaa liian valmiita juttuja. Pitää syntyä tilaa omalle ajattelulle. Kirjasta tulee valmista tekstiä. Kalvopohjat kiteyttävät sitä - niissäkin pitää olla kysymyksiä. Tämä kirkastuu vähitellen.
Aloitan kalvopohjista.
maanantaina, elokuuta 9
Paivakirjan sahkopostipaivitys
Tata weblogia voi paivittaa myos sahkopostin kautta katevasti. Paitsi aan ja
oon paalle ei saa pisteita. Asia tulee silti selville. Hauska juttu.
oon paalle ei saa pisteita. Asia tulee silti selville. Hauska juttu.
Verkkokurssin suunnitteluprosessi alkaa
Viime viikolla tutustuin ensimmäistä kertaa ilmiöön nimeltä weblogi. Sitten aloin miettiä, että miten tuo juttu voisi toimia oppimisen/opiskelun/opettamisen välineenä ja pian löysinkin Lokari-sovelluksen Helsingin yliopiston Valtiotieteen laitoksella.
Koska tulevana syksynä opetan opettajille verkkokurssin tekemistä, mietin, että verkkopäiväkirja kaikkine linkkeineen voisi olla oivallinen tapa avata verkkokurssin monisäikeistä tuottamista ulkopuolisille. Weblogin etu on se, että lukijat voivat myös kommentoida juttuja.
Ensimmäinen vaihe suunnittelussa on alitajunnan virittäminen. Hahmottelen kurssia mielessäni. Teen aikuislukion uskonnon ykköskurssin etälukiolaisille uuden opsin mukaan. Teen kurssin sekä Opit-ympäristöön että peda.nettiin. Opit on suljettu ympäristö, siksi teen saman kurssin myös avoimena peda.net-ympäristöön.
Koska tulevana syksynä opetan opettajille verkkokurssin tekemistä, mietin, että verkkopäiväkirja kaikkine linkkeineen voisi olla oivallinen tapa avata verkkokurssin monisäikeistä tuottamista ulkopuolisille. Weblogin etu on se, että lukijat voivat myös kommentoida juttuja.
Ensimmäinen vaihe suunnittelussa on alitajunnan virittäminen. Hahmottelen kurssia mielessäni. Teen aikuislukion uskonnon ykköskurssin etälukiolaisille uuden opsin mukaan. Teen kurssin sekä Opit-ympäristöön että peda.nettiin. Opit on suljettu ympäristö, siksi teen saman kurssin myös avoimena peda.net-ympäristöön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)